Sunday, 24 October 2010

Yritys ja erehdys


Ommellessa lopputulos ei koskaan ole varmaa. On täysin ennakoimatonta, mikä menee pieleen. Kaikki alkaa jo kankaiden leikkuusta ja vetoketjun pituudesta.

Kaikki voi tuntua sujuvalta. Taustalla soi ihana Starsin uusi levy. Kangas liukuu neulan alla, kaikki menee kuten ennenkin.
"Tell me everything that happened
Tell me everything you saw
They had light inside their eyes"

Vetoketjun päättely alkaa tuntua työläältä, miksi olen leikannut näin tiukat palat. Näidenhän pitäisi olla sopivat, en kuitenkaan malta pysähtyä miettimään. Nopeasti, valmista.
"Did you see the closing window?
Did you hear the slamming door?
They moved forward, my heart died"

Viimeiset saumat puuttuu. Näen jo, ettei saumat mene kohdilleen, mutta en usko. Tein kaiken oikein, kaikki meni hyvin.
"I could say it but you wont believe me
You say you do but you don't deceive me
It's hard to know they're out there
It's hard to know that you still care"

Kun työ on käännetty, tiedän, että puran sen. Suren hetken mielessäni siistejä saumoja, mutta omatuntoni soimaa. 
"I could say it but you wont believe me
You say you do but you don't deceive me
Dead hearts are everywhere"

Sauma kerrallaan vanhat ompeleet häviävät. Jäljelle jää kangaspaloja ja kasa langanpätkiä. Aiemmin olisin hermostunut, mutta päätän, että aina kannattaa purkaa. Tärkeintä on matka ja tunne, kun huomaan osaavani.

Yritys ja erehdys vanhoista verhoista.
Lopputuloksesta ei näy koko matkaa. Muistutuksena on pienet rypyt kulmissa. Kuitenkin mieleen jää painamaan erehdys.
"Did you touch them?
Did you hold them?
Did they follow you to town?
They make me feel I'm falling down
Was there one you saw too clearly?
Did they seem too real to you?"


No comments:

Post a Comment