Sunday, 19 June 2011

Sinua, sinua rakastan

Viime päivinä olen ajanut usemman kerran tapaamaan ja rapsuttelemaan uusia pitkäkorvaisia ystäviäni.
Joka kerta matkalla radiosta on tullut Kaj Chydeniuksen ihana Sinua, sinua rakastan.
Sinua, sinua rakastan
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
Jotta en sinua näkisi

Miten taittavat linnut siipensä
Miten vyöryvät vedet kallioitten alla
Miten nousevat metsät tuulten mukana
Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi 


Olin täysin unohtanut tämän vanhan klasikkon, ja nyt se soi koko ajan päässäni.
Sinua, sinua rakastan
Niin liikkuu pehmeä kätesi
Kuin vene varhain aamuisella joella


Kesäinen mieli ei ole jaksanut neuloa, tai on, mutta ei ole jaksanut kertoa niistä. Ehkä ensi viikolla.

P.S. Jos Kaj ei miellytä, toinen surullinen tämän hetken suosikkini on Kentin Innan Allting Tar Slut. 
Moderna tankar om varandra
och Du liknar ingen annan
Antika löften som Vi blandar
tills Vi båda slutat andas
luften omkring...


Är Du lycklig nu?
Har Vi tid
innan allting tar slut?

2 comments:

  1. On todella iso harmi, että monta hienoa klassikkoa katoaa ajan saatossa, kun ihmiset eivät tutustu niihin. Mitä pitäisi tehdä, että ihmiset innostuisivat kuuntelemaan muutakin kuin viimeisten vuosikymmenien musiikkia, katsomaan mustavalkoelokuvia realitysarjojen sijaan tai kokeilemaan isoisoäidin reseptejä? Miten paljon maailmasta katoaakin joka päivä.

    ReplyDelete
  2. Näimpä! Harvemmin vaan tulee tutustuttua mihinkään "uuteen" vanhaan.

    ReplyDelete