Sunday, 2 September 2012

Almost there


I have been knitting on and off my Still Light for the last half a year. It have been a quite frustrating project: I have been ripping it off at least four times. I had to accept my knitting wasn't even with this yarn, it was its nature. 

Now I lit the candles for the first time this autumn and knit the hem. I have a few inches of the hem left and the pockets and sleeves of course, but still the first time I feel the end coming. 

I actually enjoy the progress at the moment, I love how the yarn feels through my fingers, how the tunic weighs on my lap, how easy it is to knit in the dim light, how near it is becoming my new favorite tunic.

Olen neulonut epäsäännöllisesti Still Light-tunikaa viimeiset puoli vuotta. Prosessi on ollut turhauttava: olen purkanut tunikan ainakin neljä kertaa. Jouduin hyväksymään oman epätasaisen käsialani, sillä se oli tämän langan luonne.

Nyt sytytin kynttilät ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja neuloin helmaa. Jäljellä on enää kymmenen senttiä helmaa, hihat ja taskut tietysti, mutta ensimmäistä kertaa tunnen lopun lähestyvän.

Itseasiassa nautin prosessin tästä vaiheesta. Nautin, miltä lanka tuntuu sormieni välissä, kuinka tunika painaa sylissäni, kuinka helppoa on neuloa hämärässä, kuinka tunikasta tulee kohta lempineuleeni.

2 comments:

  1. Looking forward seeing the Still Light! Nothing's better than the heaviness of an almost finished object!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hopefully you don't have to wait too long :D, I wasn't able to finish the hem yesterday. But actually I don't mind, this might the best moment while knitting this one!

      Delete